Hifimaailma-artikkelit 01.03.2013 / 14

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

artikkelit nostalgista hifiä: Marantz HD88 ja KLH Model Ten CT-38 -kaiuttimet Julkaistu: Hifimaailma 2/2013
On luultavaa, että molemmat kokeilun kaiuttimista ovat Suomen ainoita pareja. Eamesin pariskunnan design-tuolit myös, tuolista riippumatta. Mallisarjansa yläpään kaiuttimina niiden valmistusmäärät olivat kaiketi suppeita. Ja niin edelleen. Molempien kaiutinmallien taustalla on kaiutinsuunnittelun jättiläinen: HD88:n on suunnitellut ?ex-JBL. Ensinnäkään kumpaakaan ei ole synnytetty ajanjaksona, jolloin yleisesti ottaen olisi tehty erityisen korkealaatuisia, muistiin painuvia kaiuttimia tai muitakaan hifilaitteita. Sille ei voi mitään. Hifimaailma kokeili Marantz HD88- ja KLH Ten CT-38 -kaiuttimia. Kaksi jättiläistä Yritetään vielä. Tynellin valaisimet ovat vintagea, koska ne ovat Tynellin valaisimia, riippumatta mitä Tynellin valaisimia ovat. Mutta harvinaisuus ei yksin tee jostakin vintagea. Harvinaisia kaiuttimia on satapäin. Jos minulta kysytään, Marantz HD88 ja KLH Ten CT-38 ovat mainioita aikakautensa ja alkuperämaansa kaiutinvalmistuksen edustajia. Eikö se riitä? Vintage-kaiuttimet ovat vanhoja kaiuttimia, mutta kaikki vanhat kaiuttimet eivät ole vintagekaiuttimia. Olettaisin syyksi, että ne eivät ole tarpeeksi vintagea. Syyte ei ole aivan aiheeton. Tästä enemmän alempana. Toiseksi, vintageen, jos sallitaan, kuuluu tietty, ennalta tiedossa oleva arvostus ja yleinen hyväksyntä asian kannalta merkityksellisen väen taholta. Sellainen nähdäkseni puuttuu sekä Marantz HD88:lta että KLH Ten Model CT38:lta. Vintagea voivat olla kohteet, jotka eivät ole vintagea vielä, mutta joiden suhteen on hyviä perusteita uskoa arvostuksen lähtevän nousukiitoon tule- vaisuudessa. Tähän kumpikaan kaiutin ei ole riittävän erikoinen. Molemmat kaiuttimet ovat kyllä nykyään harvinaisia, varsinkin hyväkuntoiset parit. Osa ei lämpene vanhoille hifilaitteille, olivatpa ne mitä hyvänsä. Jos uusi asunto Pieksämäellä houkuttelee enemmän kuin vanha Helsingin Eirassa, sitten se on niin. Kaikki niistäkään, jotka tykkäävät vuosikymmeniä vanhoista hifi-laitteista, eivät syty näille kaiuttimille. Edmond May ja CT38:n Henry Kloss. Ed May (1910?1980) suunnitteli kaiuttimia JBL:lle 50-luvun puolesta välistä 70-luvun puoliväliin, Paragonista L212-malliin asti. 71. Marantz HD88 ja KLH Ten Model CT-38 nostalgista hifiä Teksi ja kuvat: Kari Nevalainen Amerikan klassikot Marantz HD88 ja KLH Ten Model CT-38 ovat lattiakaiuttimia 1970-luvulta. Joidenkin sydän lähtee värähtelemään katseen osuessa niihin, toisten ei lainkaan
Kaiuttimien tähtiparaatiin pääsee myös Klossin The Advent Speaker. Erityisenkuuluisa hän on LE?sarjan (Linear Efficiency) kaiutinelementeistä (LE-8E, LE-15 jne.) ja niihin pohjautuvista kaiuttimista, joita kysellään edelleen. Ed Mayn aivotyön tulosta on myös legendaarinen 4320-studiomonitori (1968), joka nopeasti valloitti amerikkalaisten levy-yhtiöiden studiot, kiitos kaiuttimen tasaisen vapaakenttä- ja tehovasteen. Jakotaajuudet ovat 500 Hz/3 kHz/8 kHz.. Kaiutinten nykyinen omistaja osti ne Ruotsista niiden ensimmäiseltä omistajalta, joka syyskuussa 1979 maksoi niistä 3 200 kruunua. Kaiuttimissa homma ei toimi niin. Ainakaan ne eivät ole vintagea siinä mielessä kuin herrojen yllä mainitut 1970-lukua varhaisemmat kaiuttimet. 1970-luku ei ollut huippuaikaa kaiutinvalmistuksen historiassa. Voimmehan aina kutsua näitä kaiuttimia esimerkiksi ?klassikkokaiuttimiksi?. Marantz paranneltu villasukilla Marantzin HD-sarjaan kuului HD77 ja HD88. HD88:aa valmistettiin vuodesta 1977 aina 1980-luvun alkuun. Minulla ei ole tähän muuta vastausta kuin että ei ole järkevää käyttää jotakin käsitettä niin, että se ei rajaa mitään pois. Tai oikeastaan Marantz oli Superscope, jonka tuotteita valmisti japanilainen Standard Radio Corp. HD88:n korvasi myöhemmin HD880. HD88 on metrin korkea (106 x 38 x 30 cm) nelitiekaiutin kahdella 2,5-senttisellä tekstiilidome-supertweeterillä, yhdellä 4-senttisellä dome-tweeterillä, yhdellä 12-senttisellä keskialuetoistimella ja yhdellä 30-senttisellä wooferilla, refleksikuormitettuna. nostalgista hifiä Marantz HD88 ja KLH Ten Model CT-38 AR:lle (Acoustic Research) Kloss suunnitteli Edgar Villchurin kanssa maailman ensimmäisen niin sanotun ilmajousitetun kaiuttimen AR-1 (1956), joka pienellä koollaan sekä bassojen lineaarisuudella ja määrällä mullisti kaiutinmarkkinat ja teki AR-3a:sta (1958) yhden maailman himotuimmista kaiuttimista. KLH:lle (Henry Kloss, Malcolm Lowe, J. Myöhemmin se vaihtoi nimensä Marantz Japaniksi. Kokeilussa ollut pari on hyvin todennäköisesti valmistettu Marantzin 1974 Belgiaan perustamalla tehtaalla. 4320:n pohjalta May suunnitteli kompaktin 4310-monitorin ja sen supersuositun kotiversion L100. Vuonna 1976 May siirtyi Marantzin leipiin pääsuunnittelijaksi ja loi lyhyessä ajassa kolme täydellistä kaiutinsarjaa. Yksi näistä oli HD-sarja (High Definition). Audionero Henry Kloss Stereophilen Wes Phillips on kuvannut Henry Klossia mieheksi, joka muutti äänen- ja kuvantoiston. En usko. Eikä suotta, sillä Klossilla ehti elämänsä aikana (1929? 2002) olla sormensa pelissä niin monessa uraauurtavassa audiovempaimessa: kohinansuodossa (Dolby-B), kelanauhureissa (KLH Eleven ja KLH Model Forty), kasettinauhureissa (Advent 201), laajakangastelevisioissa (Advent VideoBeam 1000), tyhjiöputkissa (Novatron-tehoputki), radioissa (KLH Model Eight, Camridge SoundWorks Model 88 ja Tivoli Audio Model One/Two) jne. 72 Väritön 1970-luku Riittääkö Edmond Mayn ja Henry Klossin nimi takaamaan Marantz HD88:lle tai KLH Ten CT-38:lle vintage-statuksen. Anton Hoffman) Kloss suunnitteli laajakaistaisen elektrostaattikaiuttimen KLH Ninen vuonna 1960 sekä kuuluisat KLH Model 6:n ja KLH Model 9:n. Näidenkin juuret ovat vahvasti 60-luvulla, ja esimerkiksi Tannoyn 1960-luvun Monitor Gold- ja Red-sarjan kaiuttimet ovat edelleen 1970-luvun Tannoy-kaiuttimia arvostetumpia. Tietenkin, jos Technics SB-7070, Kenwood Model Seven, Pioneer HPM-200, Braun/ADS 810 tai SABA Professional 1300 ovat vintagea, kuten näkee väitettävän, miksi eivät myös HD88 ja Ten CT-38. Tuolloin Marantz oli vielä Marantz eikä Philips. Kun ovi oli auki massamarkkinoille, valmistajat keskittyivät yhä pienempiin ja epäherkempiin kaiuttimiin samalla kun vahvistinvalmistajat leveilivät vahvistimiensa tehoilla ja transistorien lukumäärällä. Jos 70-luvulta haluaisi nostaa esiin oikeita vintagekaiuttimia, kyseeseen voisi tulla BBC/KEF LS3/5, Dynaco A25, Dahlquist DQ10, B&W 801, Yamaha NS100 ja vaikkapa Tannoy Arden
Se on 104 senttimetriä korkea, 28 cm leveä, 28 cm syvä ja 27 kg painava kaksitiekaiutin kahdella 20-senttisellä bassoelementillä sekä kahdella 5-senttisellä paperikartio-tweeterillä. Se tuottaa jatkuvaa tehoa 15 + 15 wattia 8 ohmiin ja niin sanottua dynaamista tehoa 18 + 18 wattia. Marantz oli askeleen parempi hifi-kaiutin, mutta KLH oli edellä tietyissä musiikille tärkeissä ominaisuuksissa. Edelleen olen sitä mieltä, että aikakausi 1935?65 tuotti parempia kaiuttimia kuin 1970-luku. Kaapeleiden kiinnittämiseksi kaiuttimet pitää ensin selättää. Levysoittimen, joka olisi ollut se oikea äänilähde tässä tapauksessa, sijaan levyjä soitti Sonyn ammattipuolen cd-soitin. Marantz HD88 osoittautui ääneltään melko tyypilliseksi amerikkalaiseksi kaiuttimeksi tuhteine bassoineen. Tätä lukuun ottamatta kummankaan äänessä ei ollut mitään fundamentaalisesti väärää. Uskon, että jos bassoja onnistutaan säännöstelemään eurooppalaisittain maltillisemmin, molemmat kaiuttimet soivat varsin nätisti, joskaan eivät modernisti. Kiitosta saivat myös iskuäänten toiston reippaus ja ylipäätään toiston hyvä poljento ja keinuvuus, tunne että musiikki etenee. Summa summarum Molemmilla kaiuttimilla oli lievästi akustoidussa 27-neliöisessä kuuntelutilassa vaikeuksia hillitä bassotoistoaan, mikä osittain johtui huoneen akustista ominaisuuksista. Bassot ovat suljetussa kotelossa kaiuttimen ylä- ja alaosassa. Kaiuttimessa on erikoiset kotelon ympärille taittuvat sermit elementtien suojana. Joku voisi kutsua ääntä perinteiseksi JBL-ääneksi, eikä olisi kokonaan väärässä. Jonkin verran oli myös ylimpien taajuuksien pyöreyttä . Näin ei koskaan tapahdu todellisten vintage-kaiuttimien kohdalla. Marantz HD88 ja KLH Ten CT-38 ovat todella arvokkaita vain sille kapealle ryhmälle ihmisiä, jotka ovat kokonaan menettäneet sydämensä juuri näille kaiuttimille. Keskiääninen, tweeteri ja super-tweeterit soivat keskenään yllättävänkin sopusointuisesti. briljanssin puutetta . Tosin ilman suojustakin HD88 on aika komea kaiuttimeksi. Valmistajan mukaan kaiutin sietää 300 wattia rikkoutumatta, yltää 90 desibelin äänenpaineisiin, toistaa 20?25 000 hertsiä 3 desibelin vaihteluvälillä ja säröilee (THD) <0,5 prosentin verran (35 Hz?25 kHz). Nimellisimpedanssiksi ilmoitetaan 8 ohmia. Kokeilun kaiutin oli muuten alkuperäisessä kunnossa, mutta wooferin hapertunut ripustus oli vaihdettu uuteen. KLH soi sermien takana KLH Ten Model CT-38:aa valmistettiin vuosina 1977? 1981, mutta sen teknisistä yksityiskohdista on kovin vähän tietoa. Olen kuitenkin kuullut näitä kaiuttimia suuremmassa tilassa vähemmän muhkeina. Keskialueella ja erityisesti diskantissa CT-38 oli jonkin verran Marantz HD88:aa vaisumpi ja tylpempi, mutta myös luonnollisempi ja herkempi. verrattuna moniin nykykaiuttimiin sekä niiden ylösvirityksiin ja pystyviin tweetereihin. Kantta koristaa irrotettava lasilevy. Kokeiltavan parin wooferien ripustukset oli korjattu ja jakosuotimen kondensaattorit vaihdettu. Tuhtia ääntä Jotta paketti olisi aikansa mukainen ja tyylinen, hankin Kallion Retrosta kaiuttimille kaveriksi samanikäisen Sansui 310 -viritinvahvistimen. Yleisesti ottaen äänen lämpimyys ja tummuus eivät kuitenkaan johtuneet diskanttitoistosta, vaan bassojen värityksestä. Bassoista huolimatta keskialue ei ollut verhottu tai sumuinen. Se tiedetään, että aikana jolloin komposiittimateriaalin käyttö kaiutinkartioissa oli vielä uutta, Marantz käytti HD-sarjan kaiuttimissa polyesteriä. Bassovasteen säätö refleksiputkeen työnnettävällä vaahtomuovitulpalla keksittiin jo 1970-luvun alussa. Kokeiluyksilössä alkuperäiset tulpat oli korvattu vanhoilla villasukilla. Myös alkuperäinen paksu vaahtomuovinen etulevyn suojus oli vaihtunut kankaiseen. Vokaalimusiikki toistui Marantzia musikaalisemmin, musiikin detaljit myös. Se näkyy myös kaiuttimien rahallisessa arvostuksessa. Sääli, sillä HD88 oli viimeinen, jossa Marantz käytti vaahtomuovisuojusta, ja vaikka sen syvän ruosteenruskeasta väristä voi olla montaa mieltä, juuri pehmeä, joustava vaahdotettu polymeerikerros elementtien suojana edustaa ?hyvää vanhaa. Säädöt eivät liiemmälti vaikuttaneet sointiin, olleetko edes toimivia, en tiedä. KLH CT-38 oli äänen päälinjoissa Marantzin kannalla. nostalgista hifiä Elementtien valmistajista ei ole varmaa tietoa. Taajuusvasteeksi ilmoitetaan 30?35 000 Hz (± 1 dB) ja harmoniseksi säröksi 0,4%. Kaapelit olivat hyvää hopea/kupari-peruskaapelia, enkä vekslannut, sillä molemmissa kaiuttimissa liittimet ovat pohjalevyssä. Herkästi kumisevat bassot vaikeuttavat kaiuttimen sovittamista huoneeseen. Mutta niinhän sen pitää ollakin. 73. 1970-luvun Marantzeja, KLH:ta ja muita saattaa onnistua hankimaan satasella tai parilla, jopa muutamalla kympillä. tällaisessa kaiuttimessa